maanantai 15. lokakuuta 2012

Ugh! Ratamestari on puhunut!




Tiukusen terveiset kilpailijoille

Tänä vuonna Mammuttimarssi kiertää yhteensä neljän kunnan alueella: Vihdissä, Nurmijärvellä, Lopella ja Karkkilassa. Tarjolla on perinteistä mammuttimaista kisamaastoa eli pääosin maanteitä ja metsäautoteitä, mutta mahtuupa joukkoon myös pikkupolkuja ja jopa lyhyt metsäosuus (ns. x-factor) yli 100 kilometrin radoilla. Kaikille yli sadan kilometrin matkoille pakollinen varuste on kompassi (astejaettu 360 asteeseen), tämän saa kuitenkin "hätätilassa" myös järjestäjiltä lainaksi ennen lähtöhetkeä.

Ratamestarille erityinen haaste on ollut pitää radat helposti suunnistettavina, siis sellaisina, että rastipisteet olisi saavutettavissa myös pelkästään leveämpiä baanoja kulkien. Toisaalta suunnistuskykyisille on haluttu tarjota oikaisuvaihtoehtoja metsäpolkuja pitkin sekä muutamia reitinvalintoja. Rastipisteiden valinnassa näkyy ratamestarin kieroutunut mieltymys sillanrumpuihin ja myöskin halu esitellä kilpailualueen hienoja maastokohteita.

Ratojen pituudet on mitattu lyhyintä reitinvalintaa pitkin, ei kuitenkaan linnuntietä. Muistakaa myös huomioida, että mahdollinen uinnin sakko lisää matkaa huomattavasti!

Rastipisteet on merkitty maastoon kooditeipillä ja heijastinnauhalla. Jotta nämä merkinnät eivät häiritsisi alueen asukkaita tai ohikulkijoita – eivätkä he kisan kulkua repimällä merkkejä irti – on teipit ja nauhat ollut pakko sijoittaa enemmän tai vähemmän huomaamattomasti. Rastipisteiden kuvauksessa tarkat paikat on kuitenkin erittäin seikkaperäisesti selvitetty, eikä kyse ole toisaalta muusta kuin esimerkiksi siitä, että kooditeippi ja heijastin on laitettu rastipisteenä olevan tienviitan taakse, eikä eteen. Lue siis kuvaukset tarkasti jo etukäteen, kun aivotoiminta on vielä hitusen korkeammalla asteella kuin lauantaiaamun sumuisessa kajossa.

Uintirasti tulee olemaan todellinen uintirasti! Ei tarvitse maata laiturilla (Kytäjä 2010), eikä olla kyykyssä meren aalloissa (Hanko 2011). Veden raikkaus on taattua, koska uintipaikkana on virtaavan joen poukama. Turvallisuudesta ei kuitenkaan ole tingitty: paikassa on pitkä laituri, jonka suuntaisesti uinti tapahtuu; järjestäjä kulkee uimarin vierellä; vedessä on käytettävä kelluntaliiviä; valaistus on riittävä ja paikalle pääsee tarvittaessa vaikka ambulanssilla. Jos kilpailija ei syystä tai toisesta ole halukas veden varaan, sakkorinki ruoskii rajusti. Juoksumatkoilla kuivalla maalla pysyttelijää rangaistaan 3,8 kilometrin lisälenkillä ja pyöräilysarjoissa ylimääräistä matkaa kertyy 17 kilometriä. Matkat on pyritty suhteuttamaan uintisuorituksen kokonaisaikaan vaatteidenvaihtoineen – ja ennen kaikkea innostamaan ihmisiä tutustumaan kuutamouinnin saloihin (kuutamolla tosin säävaraus).

Tänä vuonna erikoisuutena ovat pyöräilysarjat. Ne ovat radoiltaan samat kuin vastaavat juoksumatkat, ja tämä lähtökohta on hyvä muistaa. Kohtuullisesti juostavat oikopätkät voivat olla pyörällä (pimeässä) haasteellisia, mutta ne voi välttää ajaen kiertoreittiä. Toisaalta itse kokeilisin myös oikoja ihan itsensä haastamis- ja elämysmielessä tai sopisin joukkueiden välille erityisiä "otatuspätkiä", joissa voisi testata eri reitinvalintojen nopeutta lähtemällä rastilta yhteislähdöllä seuraavalle.

Kilpailu tarjoaa moninaisia vaihtoehtoja vilungille, joista vain osa on tajuttu mainita erikseen kiellettyjen asioiden listalla kilpailun säännöissä. Epärehellisyyttä voi harrastaa muun muassa kätkemällä etukäteen energiaa tai juotavaa matkan varrelle, käyttämällä kiellettyjä reittejä (kuten tie nro 25, golfkentät), jättämällä osan joukkueesta tien poskeen odottelemaan kovakuntoisimman yksilön käyntiä rastilla, tutkimalla rataa etukäteen autolla ja lähettämällä rastikoodeja puhelimella toiselle joukkueelle. 

Jos edellä mainituista tuntee saavansa erityistä mielihyvää ja potkua tulevaisuuteen, näin voi tietysti menetellä. Kannattaa kuitenkin muistaa, että jos ei kykene taivaltamaan rehellisin keinoin valitsemaansa matkaa täällä eteläisen Suomen lättänämaastoissa, se ei suurella todennäköisyydellä onnistu alkuunkaan Mont Blancin maisemissa. Itsensä huijaamisella ei kovin pitkälle pötkitä.

Varo liikennettä erityisesti pimeässä, käytä kirkkaita vaatteita metsästäjien varalta, lörpöttele joutavia suurpetojen varalta, juo riittävästi ja - mitäs se äiti vielä opettikaan - pipo päähän ja syö vihanneksesi. Rehtiä, turvallista ja elämyksellistä kisaa kaikille!

Karhusolan Tiukunen

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti